Somebody shake me, ' cause i must be sleeping...
Kaikki
jotka on mun blogia joskus lukenut niin tietää että mun pojalla on
cp-vamma, ja toukokuussa sai vielä epilepsia diagnoosin.. En oo ihan
hetkeen taas päivitellyt tätä elämän sekamelskaa joka ainakin on
hurja tämän äidin pään sisällä. Ne jotka vasta lukee
ensimmäisen kerran mun blogia niin pieni kertaaminen..
*
Veeti syntyi 2011, synnytys oli ihan normaali, kotiin päästiin
nopeasti ja alku näytti hyvältä. kun poika oli 3 kuukauden ikäinen
niin tiesin että kaikki ei ole hyvin,kun piti oikeaa kättä
nyrkissä melkein koko ajan, tutkimusten jälkeen pojalle todettiin
CP-vamma, eli vasen aivopuolisko on pahasti epämuodostunut. Lääkäri
kertoi heti silloin että noin 30% cp-vammasista tulee epilepsia, ja
olin silloin jo varma että se tulee vielä jonain päivänä.
Lääkäri myös joskus sanoi että poika ei todennäkösesti IKINÄ
kävele, mutta oppihan tuo poika joulukuussa 2014 kävelemään.
15.5
olin kotona kun pojan isä soitti ja epäili että poika sai jatkuvia
epilepsia kohtauksia, käskin ottaa välittömästi yhteyttä
keskussairaalaan jossa he ohjasivat tulemaan samantien sairaalaan.
Pyysin nappaamaan mut mukaan kun menivät sinne. Sielä oltiin jo
valmiina meitä varten, oli hoitajat ja lääkärit.. minä tärisin..
pidin rakasta poikaa sylissä kun hoitajat ja lääkärit kyseliivät
kaikenlaista, teki mieli sanoa että olkaa hiljaa ja auttakaa mun
poikaa, tiesin että he tekivät työtänsä mutta se oli ihan
sydäntä särkevää nähdä nuo kohtaukset.
Sairaalassa
oltiin viikonlopun yli ja silloin maanantaina oli sähkökäyrä
kuvaus ja lääkäri, se päivä oli pitkä odottaa, sähkökäyrässä
olin vieressä koko ajan ja hoitajat taustalla merkkasi ylös pojan
liikkeitä ynnä muuta, tiesin että mikään ei palaa ennalleen.
Lääkäri
tuli iltapäivällä kertomaan sen.. pojalla on epilepsia.
kuunntelin lääkäriä ja nyökyttelin..kyselin mitä osasin mutta
silti mun sydän oli murtunut. elämä tästä eteenpäin on niin
varovaista, niin paljon kivoja juttuja ei voi tehdä, niin paljon
pitää muistaa, lääkkeet on ikuiset, kohtaus voi tulla koska vaan.
Lääkkeet
aloitettiin heti, niiden kanssa oli ongelmia alusta asti. Veetillä
oli tapana sylkeä kaikki lääkkeet suusta ( kun lääkkeet on
rakeina niin ei voinut lääkettä antaa lisää) mistä johtui
oireilu.. veeti heräili öisin jolloin vain huusi eikä saanut
minkäänlaista kontaktia, kompuroi enemmän, sanoja hukassa,
kuolaaminen lisääntyi..
Palataan
tähän päivään ! Meillä oli tänään päiväkodissa palaveri
jossa mukana on päiväkodista ryhmän lastentarhan opettaja, Veetin
avustaja, fyssari, toimintaterapeutti, erityislastentarhan opettaja,
kuntoutusohjaaja ja me vanhemmat..
Tänään
sai taas itku kurkussa kuunnella sitä mitä epilepsia ja lääkkeet
on saanu aikaseks.. Veetin kärsivällisyys on nykyään täysin
NOLLA, ei pysty pahemmin keskittymään mihinkään, lääkkeet
aiheuttanut aggressiivisuutta mikä johtaa siihen että Veeti puree
ja lyöö niin kotona kun päiväkodissa, jumpat on ottanut hieman
takapakkia koska veeti ei keskity ja jos ei tehdä niinkuin poika
haluaa niin lyödään hanskat tiskiin.. niin paljon pahaa on tämä
epilepsia aiheuttanut.. missä on mun ihanan aurinkoinen poika joka
rakastaa tehdä palapelejä yhä uudelleen ja uudelleen, missä on se
poika joka leikkii kiltisti siskon kanssa huoneessa ilman että
tarvii lyödä tai purra, missä on se poika joka tottelee äitiä
eikä huuda ja lyö ? mä todella toivon että tää on vaan pieni
"notkahdus" ja kun lääkkeet todella alkaa vaikuttaan niin
saan mun aurinko pojan takaisin <3
Mulla
ei oo kunnon yöunia ollut pitkään aikaan, illat menee
stressaamiseen ja uni ei tuu, oma aika on aika kortilla tällä
hetkellä kun pikkuveli armeijassa joka on auttanut. Tosin täysin
korvaamaton apu on Veetin kummitäti, vielä kun oikeesti osais
pyytää apua.. tästä taas ylös päin mennään.
Ens
kuun lopulla on uudelleen epilepsia lääkäri ja taas tiedetään
enemmän, tämän hetkinen diagnoosi on CSWS-epilepsia.
Tänä vuonna pitäis olla vielä 6-8 viikon hanska jakso, mutta fyssarit ei usko että tähän tilanteeseen kannattaa sellasta ottaa, ja osastojakso pojalla onkin sitten joulukuun alussa <3

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti