Tällä viikolla palasin töihin kolmen viikon sairasloman jälkeen ja olo on aivan huikee. Kun ei ole kolmeen viikkoon saanut tehdä työtä mistä tulee hyvä fiilis niin on niin innoissaan taas kaikesta. Olen siis vanhustenhoitaja. Haaveilin siitä jo lapsena..kerroin rakkaalle mummilleni että se on työ mitä haluan tehdä AINA. Kun mummin luona vietin paljon aikaa lapsena,opettelin rullaamaan hiuksia,opettelin kuskaamaan rollaattereita mummoille jotka tarvivat sitä.. passattavana siis "hae nyt nuorempana.." ei tosin enään tepsi kun päässyt tähän työhön "kiinni" Eihän ne vanhukset koskaan pysty ylläpitämään omaa terveyttä ja kuntoa jos niille kaiken valmiiksi tekee. Näitäkin on kun "sattuu liikkuminen" ja "olet ilkeä" kun käsket tehdä jotain,mutta nopeasti kun asiakkaan oppii tuntemaan niin tietää mikä on laiskuutta.
Työssäni kohtaan monenlaisia asiakkaita, jotkut jäävät mieleen paremmin kuin toiset.. tykkään haastavasta työstä, sellasesta jossa joutuu todella pohtimaan esimerkiksi "agressiivisen" asiakkaan kanssa.. tuossa työpaikassa en ole kokenut varsinaista väkivaltaa..uhkailuja kyllä.. Myös kun miettii näitä vanhuksia jotka kiroo ja itkee aamuisin kun"ei se taivaanisä ottanutkaan mua tänään pois" .. ymmärrän toki tavallaan..kun on vaikka 95 vuotias vanhus jonka arki on ollut tismalleen samanlaista vuosien ajan eikä suostu edes ulkoilemaan, niin en ihmettele että taivaanisää odotellaan..kaikkihan me täältä joskus lähetään, toiset ennemmin kuin toiset.
Eniten työssäni rakastan sitä kun tietyt tekemiset on tehty ja saat istua alas ja kysyä KUINKA VOIT! Kuinka sen vanhuksen ilme kirkastuu kun huomaa ettei mulla ole kiire mihinkään.. eli kaiken tämän tekstin jälkeen voin sanoa I LOVE MY JOB !
Pohdin tänään myös omaa elämää..sitä mitä olen.. olen äiti, olen tytär,olen sisko, olen työkaveri, olen ystävä, olen MINÄ !
Äitinä on hyvät ja huonot puolet.. tällä hetkellä ainoaksi huonoksi puoleksi voin sanoa lapsen tinttailut..kuuluu jokaisen elämään mutta yhtäkkiä kun on ihan yksin kuuntelemassa sitä huutoa ja raivoa mikä lapsen suusta tulee niin on joskus ylivoimasta kun ei löydy joka kerta sanoja "mitä nyt tehdään"
Hyvät puolet on kivoja..niitä löytyy. mulla on kaksi todella rakasta lasta, hölmöjä molemmat mutta parasta maailmassa..kirjottelen myöhemmin lisää äitiydestä.
Tyttärenä..niin siitä en tiedä oikein mitä kirjottaa. Äiti on tosi tärkeä mun elämässä ja tietenkin mun lasten.. voin pyytää apua jos tarvin sitä, tiedän etten ole yksin jos joku asia vaivaa. mun äippä on paras äiti. <3
Siskona.. niin.. siitä ei löydy sanoja. mulla on sisko ja veli. Tuo PIKKUveli asuu ihan tässä lähellä ja sitä näkyy paljon, se auttaa jos tarvin apua, ja ennenkaikkea mun lapset rakastaa tota hassua poikaa. pikkuvelin kans on joskus myös syvällisiä keskusteluja ja on ihana huomata että siitä pienestä pojasta on kasvanut tosi fiksu mies.. vetää itekki joskus sanattomaks kun kuuntelee sitä. on se hölmö silti <3
Sisko asuu taas espanjassa, ei nähdä kovinkaan paljon..ihan muutaman kerran vuodessa. Lapset tykkää "nennasta" ja piirtelee paljon piirrustuksia ja kyselee koska se tulee taas vaasaan.. voi sitä riemun määrää!
Työkaverina olen ahkera, olen olen.. ei sitä aina huomais.. tällänen ADHD ei kovinkaan kauaa jaksa istuu paikoillaan. en todellakaan oo laiska vaan kovasti menossa ja auttamassa muita.
Ystävänä oloa en voi ite kehua,tiedän että pidän ystävistäni huolta, kuuntelen murheita ja muutenkin kaikkea mahdollista. ne maraton puhelut esimerkiksi johannan kans vaikka nähdään melkein päivittäin. Sannan kans voidaan kahvitella vaikka joka päivä viikosta ja silti meillä on joka kerta todella paljon juteltavaa. Katjaa vaikka ei näkisikkään pariin viikkoon niin aina kun nähdään niin tuntuu että se olisi ollut eilen <3 ja näistä rakkaista ystävistä olen todella kiitollinen.
ja minä..niin kaiken rankan lapsuuden ja nuoruuden jälkeen voin sanoa että oon taas sielä "korkeella" mulla on asiat taas hyvin, en anna kenenkään tai minkään negatiivisen vaikuttaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti